ITKU

Hyviä ja huonoja uutisia. Tänään oli siis tavoitteena painaa tasan 58kg. Nukuin todella huonosti ja mielessä pyörivät vaaka ja ruoka. Aamulla sitten kauhunsekaisin tuntein hyppäsin vaa'alle ja tattadaa! se oli tasan 58,0kg!! Se oli niiiin ihanaa, eilinen treeni ja illan nälkä eivät siis menneet hukkaan!

Niin. Sitten menin syömään aamupalaa. Ruisleipää floralla, kurkulla ja bonuksena vielä kermaisella Oltermannilla. Jääkaapissa oli rahkapiirakkaa kaksi pientä palaa. Hetken mielijohteesta söin ne salamannopeasti. Sitten teinkin lisää voileipiä ja söin vielä banaanin ja Actimelinkin. Ei ole todellista! Ei tämän kuitenkaan mikään palkintomässy-päivä pitänyt olla... aaarrrggg ärsyttää niin pirusti!! Nyt en tiedä, miten oikein selviän loppupäivästä. Pitää töissä juoda pelkkää zeroa ja teetä tai sitten joku laihiskeitto. Onneksi sitä läskipiirakkaa oli niin vähän jäljellä. Pitää käydä vielä nopeasti lenkillä ennen töihin lähtöä.

Niin tylsä loppuviikko tiedossa. Pelkkää työntekoa, eikä kukaan oikein ehdi tehdä mitään mun kanssa. Sunnuntaina on isänpäivä! Meillä olis suvun kesken ollut joku isänpäivä-buffet, mutta mä olen ylläri töissä. Oikeastaan oon siitä vaan iloinen, ei tarvii mässää ;) Ajattelin, että jos menisin isin kanssa leffaan silloin sunnuntaina, jos se ehtii. En kyllä oikein tiedä, että minkälaista leffaa oman isän kanssa menis katsomaan.

APUA olen läski

Julkisen päiväkirjani ensimmäinen julkaisu. Toivon, että tämä blogi auttaa minua saavuttamaan tavoitteeni, joita niin monen monta kertaa olen yrittänyt saavuttaa.

Muutama vuosi sitten olin normaali, itseeni ja elämääni tyytyväinen tytön tyllerö. Olen huimat 162,5cm pitkä ja tuolloin painoin 50-53kg, vaikka sillä ei silloin oikeastaan ollut minkäänlaista merkitystä. Urheilin paljon, mutta myös nautin elämästä. Toisin sanoen söin paljon herkkuja, mutta vastapainoksi "unohdin" välillä syödä tai ruoka-annokseni olivat pieniä.

Aikuistumisen ja suurien valintojen kynnyksellä stressaannuin ja aloinkin syömään oikein urakalla! Sain kummallisia ahmimiskohtauksia, joita en voinut käsittää. En pystynyt hallitsemaan itseäni ja tungin kiduksiini k a i k k e a mitä vain käsiini sain. Keksejä, jäätelöä, pullaa, mutta myös muroja ja valkoista leipää, joista en edes erityisemmin pitänyt. Vatsaan sattui ja omatuntoa kolkutti. Ainut keino saada se kaikki myrkky ulos itsestäni oli oksentaa. Join litratolkulla lämmintä vettä ja silmät kyynelissä työnsin sormia yhä syvemmälle kurkkuuni saadakseni nollattua tekemäni virheet.

Nyt on kulunut puolitoista vuotta ja elämäni muistuttaa vuoristorataa. Pahat päivät ovat todella pahoja ja hyvät päivät todella hyviä. En vieläkään pysty sanomaan tätä sanaa ääneen ja sen kirjoittaminenkin tuntuu vaikealta. Bulimia. Sitä vastaan olen nyt tarpeeksi kauan taistellut. Asiat ovat kuitenkin paranemaan päin. Haluan olla yhtä huoleton ja onnellinen kuin ennenkin olin, enkä halua enää käydä jokapäiväistä taistelua ruokaa vastaan. Haluan laihtua entisiin mittoihini, mutta sitäkin tärkeämpää minulle on saada huoleton suhtautumiseni ruokaan takaisin.

Loppuun vielä arvio tämänhetkisestä painostani (arvio, koska en tällä hetkellä pääse vaa'alle!) Ennen viikonloppua oli 59kg, mutta olen 1oovarma, että viikonlopun nautiskelujen (sipsi, kalja, jätski, karkki) jälkeen olen kasvattanut massaani noin puolen kilon verran.

162,5 cm - 59,5kg

p.s. ennätyspaino! :D