Tavallista parempi päivä

Tunti treeniä ja hyvää, mutta terveellistä ruokaa. Siksi tuntuu nyt niin hyvältä. Lisäksi töissä oli vielä ihan huippu päivä, en kyllä usko itsekään sanovani näin :D Tässä siis päivän safkat:

-pussipuuro maidolla, pellavansiemenillä ja mansikoilla
- 2x ruisleipä margariinilla, kurkku, salaatti, 2x ohuen ohut kinkku, kananmuna
- moniviljapatonki, kinkku, juusto, ohuesti majoneesia, 1/2 kananmuna

Salilla 1/2h xycling + 1/2h core


Söin tänään kyllä vähän turhan paljon leipää, mutta onneksi en mitään pullamössöpaahtista. Ja proteiineihinkin tuli panostettua kun normaalisti ne tuppaa vähän unohtumaan.. Ei näillä safkoilla kuitenkaan sunnuntaiksi laihduta kiloa! Pitäisiköhän huomenna mennä kokis zero- ja mehukeitto-linjalla..? Nyt on vielä pahin menkkaturvotus meneillään, mutta en tiedä paljonko tuommoisella on vaikutusta painoon.

Huomenna salilla ihan perus jumppaa, sitten töihin ja sitten illalla vähän juhlimaan ;) Ei kyllä kauheasti tee mieli, kalorit pelottaa ja nolottaa jotenkin myöntää se. Ei pitäisi nolottaa, alkoholista tulee ihan tuhottomasti kaloreita jos vetää oikein kunnon kännit. Ehkä juon muutaman light siiderin.

Ostin tänään ihanaa ihanaa punaista pestoa. Se on tosi herkkua pastan kanssa tai leivän päällä. Voisi joku päivä tehdä kunnon pesto-salaattia, jossa olisi vähän pastaa ja vaikka tonnikalaa tai kanaa. Ja PALJON kurkkua ja tomaattia, ettei siitä tule ihan läskisalaattia.


Vatsa murisee, mutta antaa murista.

ITKU

Hyviä ja huonoja uutisia. Tänään oli siis tavoitteena painaa tasan 58kg. Nukuin todella huonosti ja mielessä pyörivät vaaka ja ruoka. Aamulla sitten kauhunsekaisin tuntein hyppäsin vaa'alle ja tattadaa! se oli tasan 58,0kg!! Se oli niiiin ihanaa, eilinen treeni ja illan nälkä eivät siis menneet hukkaan!

Niin. Sitten menin syömään aamupalaa. Ruisleipää floralla, kurkulla ja bonuksena vielä kermaisella Oltermannilla. Jääkaapissa oli rahkapiirakkaa kaksi pientä palaa. Hetken mielijohteesta söin ne salamannopeasti. Sitten teinkin lisää voileipiä ja söin vielä banaanin ja Actimelinkin. Ei ole todellista! Ei tämän kuitenkaan mikään palkintomässy-päivä pitänyt olla... aaarrrggg ärsyttää niin pirusti!! Nyt en tiedä, miten oikein selviän loppupäivästä. Pitää töissä juoda pelkkää zeroa ja teetä tai sitten joku laihiskeitto. Onneksi sitä läskipiirakkaa oli niin vähän jäljellä. Pitää käydä vielä nopeasti lenkillä ennen töihin lähtöä.

Niin tylsä loppuviikko tiedossa. Pelkkää työntekoa, eikä kukaan oikein ehdi tehdä mitään mun kanssa. Sunnuntaina on isänpäivä! Meillä olis suvun kesken ollut joku isänpäivä-buffet, mutta mä olen ylläri töissä. Oikeastaan oon siitä vaan iloinen, ei tarvii mässää ;) Ajattelin, että jos menisin isin kanssa leffaan silloin sunnuntaina, jos se ehtii. En kyllä oikein tiedä, että minkälaista leffaa oman isän kanssa menis katsomaan.

APUA olen läski

Julkisen päiväkirjani ensimmäinen julkaisu. Toivon, että tämä blogi auttaa minua saavuttamaan tavoitteeni, joita niin monen monta kertaa olen yrittänyt saavuttaa.

Muutama vuosi sitten olin normaali, itseeni ja elämääni tyytyväinen tytön tyllerö. Olen huimat 162,5cm pitkä ja tuolloin painoin 50-53kg, vaikka sillä ei silloin oikeastaan ollut minkäänlaista merkitystä. Urheilin paljon, mutta myös nautin elämästä. Toisin sanoen söin paljon herkkuja, mutta vastapainoksi "unohdin" välillä syödä tai ruoka-annokseni olivat pieniä.

Aikuistumisen ja suurien valintojen kynnyksellä stressaannuin ja aloinkin syömään oikein urakalla! Sain kummallisia ahmimiskohtauksia, joita en voinut käsittää. En pystynyt hallitsemaan itseäni ja tungin kiduksiini k a i k k e a mitä vain käsiini sain. Keksejä, jäätelöä, pullaa, mutta myös muroja ja valkoista leipää, joista en edes erityisemmin pitänyt. Vatsaan sattui ja omatuntoa kolkutti. Ainut keino saada se kaikki myrkky ulos itsestäni oli oksentaa. Join litratolkulla lämmintä vettä ja silmät kyynelissä työnsin sormia yhä syvemmälle kurkkuuni saadakseni nollattua tekemäni virheet.

Nyt on kulunut puolitoista vuotta ja elämäni muistuttaa vuoristorataa. Pahat päivät ovat todella pahoja ja hyvät päivät todella hyviä. En vieläkään pysty sanomaan tätä sanaa ääneen ja sen kirjoittaminenkin tuntuu vaikealta. Bulimia. Sitä vastaan olen nyt tarpeeksi kauan taistellut. Asiat ovat kuitenkin paranemaan päin. Haluan olla yhtä huoleton ja onnellinen kuin ennenkin olin, enkä halua enää käydä jokapäiväistä taistelua ruokaa vastaan. Haluan laihtua entisiin mittoihini, mutta sitäkin tärkeämpää minulle on saada huoleton suhtautumiseni ruokaan takaisin.

Loppuun vielä arvio tämänhetkisestä painostani (arvio, koska en tällä hetkellä pääse vaa'alle!) Ennen viikonloppua oli 59kg, mutta olen 1oovarma, että viikonlopun nautiskelujen (sipsi, kalja, jätski, karkki) jälkeen olen kasvattanut massaani noin puolen kilon verran.

162,5 cm - 59,5kg

p.s. ennätyspaino! :D