Täydellinen nainen?

Syksyinen/alkutalvinen masennuspäivä. Tänään en pidä itsestäni. En pidä itseäni rumana, mutta kömpelönä ja lihavana. Olin huono töissä tänään. Ymmärsin kaiken väärin tai kuulin väärin. Tietysti myös tein kaiken väärin. Työkaverini kyllästyi minuun totaalisesti. Olenkohan oikeasti jotenkin typerä? Typerä, saamaton ja osaamaton. Haen niin paljon jokaisen ihmisen hyväksyntää, että otan todella raskaasti, jos saan toistuvasti huonoa palautetta. Pelkään, että en saa isona työpaikkaa. Tai, että saan, mutta olen niin huono, että saan potkut.

Kyyneleet tulee jo silmistä. Täydellinen nainen. Sellaista ei tavallaan ole olemassa, koska minun mielestäni kukaan ei voi olla kaikin puolin täydellinen. Silti jokaisella on mielessään täydellisen naisen piirteet. Miltä hän näyttää? Missä kaikessa hän on hyvä? Minä haluaisin olla laihempi, niin kuin ennen olin. Osata kaikenlaisia liikuntalajeja joogasta lentopalloon. Olla supernopea ja iloinen töissä. Opiskella koulussa juuri minulle sopivaa ammattia. Olla onnellisessa parisuhteessa. Tällä hetkellä olenkin, mutta voi, kun sekin on aiheuttanut minulle niin paljon mielipahaa. Tiedän, ettei laihtuminen muuta huonoa itsetuntoa, mutta tiedän, että silloin pitäisin vartalostani enemmän.

Masennusta tuottaa siis tällä hetkellä myös pelko siitä, etten enää ikinä tule olemaan yhtä hoikka kuin ennen. Jos en vain onnistu? Olen paniikissa, koska söin tänään enemmän kuin muina päivinä.

- moniviljaleipää, ruisleipä, oivariini, kalkkukaleike, 3x pipari

- nuudelit (300kcal)

- 2x pieni omena

- spagetti, jauhelihakastike, karjalanpiirakka, 2x paahtoleipä, oivariini, kermajuusto, ketsuppi

Liikuntana 45min xycling ja 15min core. Spagettia ja jauhelihakastiketta oli onneksi pieni annos, mutta silti minulla ei ollut edes nälkä kun söin ne. Söin, koska teki mieli. Nyt ei tee edes mieli oksentaa, onneksi, mutta en ole varma olisinko "saanut" syödä niitä. Lauantaina haluaisin painaa 56kg. Perjantaina kaverini tulee meille syömään herkkuja ja katsomaan leffaa. Olin ensin innoissani, että voisin hyvällä omalla tunnolla syödä karkkia ja katsoa hyvää leffaa. Nyt en enää tiedä. Pitäisiköhän huomenna pitää mehukeitto-päivä? En tiedä enää mitään.

Loppuun vielä jotain iloisempaa, nimittäin hyvä kirja: Suoraan sydämestä, Cecelia Ahern. Aion taas mennä tuota kirjaa metsästämään kirjastoista. Aloitin siis lukemisen kesällä, mutta lainausaika oli vain viikon ja silloin oli kiireinen viikko :D Nyt aion kyllä hankkia sen ja lukea loppuun. Juoni kuulostaa alkuun typerältä, mutta se on tosi hyvin kirjoitettu, että kyllä koukuttaa ja jää vielä tosi hyvä mieli. Juuri sitä nyt tarvitsen.